maanantai 13. maaliskuuta 2017

Hullu poni.

Voisin yrittää pitää tätä blogia aktiivisemmin. Mulla on taas sellanen kunnon innostus päällä. Joskus postauksia tulee harvemmin ja joskus tiheämpään, riippuu ihan mun innostuksesta. Enkä jaksa alkaa aina väkisin vääntämään postauksia, niitä ei ole kiva lukea, eikä tehdä.

Ratsastin tänään Jojolla ilman satulaa. Se on ihan hullu. Oikeastaan hoin vain koko ajan kuin hullu se on. Se veti päätä alas kun ohjat olivat tiukalla tai lähti kävelemään kun oli ottamassa ohjia käteen enkä ollut valmis ja kaikkea siltä väliltä. Ei mitään erityisen jännittävää, mutta mitä muutakaan nyt sanot siinä tilanteessa, hullu se oli.


Alkuverkkoina menin aina keskiympyrän ja tein lyhyeltä sivulta täyskaarron niin, että olin vain koko ajan sillä yhdellä sivulla. Sitten kun olin tehnyt sitä pari kertaa ravissa, aloin tekemään aina sen keskiympyrän laukassa. Ponilla oli ihan super paljon virtaa, en käsitä. Meinasi aina laukan jälkeen keikahtaa satulasta. Haha, pitäisi varmaan alkaa menemään useammin ilman satulaa.

Sitten aloin tekemään aina pääty-ympyrän laukassa, sitten pitkällä sivulla käynnissä avoa ja sitten ravissa lävistäjä ja sen keskeltä väistöä takaisin uralle ja taas pääty-ympyrä jne. Poni oli tosi kiva laukoissa, ravissa ja väistöissä, mutta tuntui ihan super jäykältä avossa ja se ei ensin taipunut oikein. Lopussa pari kertaa meni silti oikein hyvin. Olen ylpeä, että se ei hulluillut.

Mulla olisi tällä viikolla lauantaina kisat, mutta päälekkäin olisi myös estevalmennus. En vielä tiedä kumpaan menen, koska kisoista saisi kvaaleja mutta sitten taas estevalmennus vain olisi hyvä käydä oppimisen kannalta. Oli ensin tarkoitus mennä valmennus alle ja sitten hypätä kisoissa 70cm, mutta se ei taida onnistua, koska valmennus ja kisat alkavat samaan aikaan. Pitää vielä katsoa miten juttu menee ja onko vielä tulossa lähialueella kisoja mistä kerätä kvaaleja. Jos on, niin menen valmennukseen. Muitakin kisoja on tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Tähän loppuun vielä kuvia, mitkä on otettu tässä lähiaikoina.





Kaikki kuvat ©Eve

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Stay gold.


Nature's first green is gold,
her hardest hue to hold.
Her early leaf's a flower;
But only so an hour.
Then leaf subsides to leaf.
So Eden sank to grief,
So dawn goes down to day,
Nothing gold can stay.


``Me kolme ja jengi``- kirja on pysäyttävin romaani mitä olen ikinä lukenut. Niin paljon ajateltavaa. Niin paljon surua. Mikä kirjan tarkoitus oikeasti edes on? Vaikea sanoa, niin paljon on asiaa mitä kirjaa lukiessa pysähtyy miettimään. Opetuksia on satoja, ja ken tietää, ottiko niistä edes opikseen. Kaiketi kaunis kirja.
Ponyboy Curtis on maailman samaistuttavin hahmo. Kaikista ihmisistä löytyy jotain, joka on tunnistettavista Ponyboysta, olen aivan varma. Niin tavallisia ongelmia, joista usein luulee, että kukaan muu ei kärsi niistä. Taas sitä luulee liikoja itsestään. Elämä on kyllä kerta kaikkiaan miettimisen arvoinen asia, sen huomasin lukiessani kirjaa. Kuinka paljon elämässä on mietittävää, kuinka pitkään, never knows, mutta sen tiedän, että ihmiset ovat luultavasti nuorempia nukkuessaan!




xoxo Annika

tiistai 13. syyskuuta 2016

Jännäri.


Monesti elämä ei ole kohdallaan,
palaset ei ole paikoillaan.
Silloin pitää muistaa,
että elämä on vain jännitysromaani,
joka toistaa omaa juontaan,
kunnes viimeinen luku on jo lopuillaan.

Nyt taas tässä, kirjoittelemassa blogia. Ai että, siitä on jo aikaa. Olen jo kaivannutkin tätä. Välillä motivaatio hiipuu, mutta tää on oikeesti ihan kivaa.
Kokonaan uuden blogin perustamisen syynä oli järjestelmällisyyteni. Olin ``tahrinut blogini historian```ja se tuntui sekavalta. Kivempi aloittaa puhtaalta pöydältä. Eikö niin?
Minusta tämän blogin nimen 'tarina' on aika kiva. Tavallaan aika huvittavakin. Istuin vain tietokonetuolissa ja tuijotin kattoa. Kuuntelin kuulokkeilla musiikkia Spotifysta, soittolistaa johon olen laittanut kappaleita joista tykkään. Mietin laulun sanat, kaikki iskevät lainaukset ja kaiken. Mitään ei tullut mieleeni. Yhtäkkiä kuulokkeista alkaa kuulua Michael Jacksonin- Thriller. Laskin katseeni takaisin tietokoneen näyttöön ja kirjoitin ``Blogin nimi:``- kohtaan Thriller. Ajattelin vain, että elämähän on periaatteessa eräänlainen jännitysromaani. Vaikka aina ei mitään jännittävää tapahtuisikaan, niin aina, jokaisella on omat muistonsa ja tapahtumansa, jotka voisi koota pitkäksi romaaniksi. Kaikki ajattelee romaaninsa eri kategoriaan. Itse ajattelen oman romaanini kohtaan ``jännitys``, koska elämä on jännittävää!



Erittäin hyvää jopitkälläolevaa syyskuuta kaikille! ♥

© Eve

xoxo Annika