Stay gold.

Nature's first green is gold,

her hardest hue to hold.

Her early leaf's a flower;

But only so an hour.

Then leaf subsides to leaf.

So Eden sank to grief,

So dawn goes down to day,

Nothing gold can stay.

``Me kolme ja jengi``- kirja on pysäyttävin romaani mitä olen ikinä lukenut. Niin paljon ajateltavaa. Niin paljon surua. Mikä kirjan tarkoitus oikeasti edes on? Vaikea sanoa, niin paljon on asiaa mitä kirjaa lukiessa pysähtyy miettimään. Opetuksia on satoja, ja ken tietää, ottiko niistä edes opikseen. Kaiketi kaunis kirja.

Ponyboy Curtis on maailman samaistuttavin hahmo. Kaikista ihmisistä löytyy jotain, joka on tunnistettavista Ponyboysta, olen aivan varma. Niin tavallisia ongelmia, joista usein luulee, että kukaan muu ei kärsi niistä. Taas sitä luulee liikoja itsestään. Elämä on kyllä kerta kaikkiaan miettimisen arvoinen asia, sen huomasin lukiessani kirjaa. Kuinka paljon elämässä on mietittävää, kuinka pitkään, never knows, mutta sen tiedän, että ihmiset ovat luultavasti nuorempia nukkuessaan!

xoxo Annika

Jännäri.

Monesti elämä ei ole kohdallaan,

palaset ei ole paikoillaan.

Silloin pitää muistaa,

että elämä on vain jännitysromaani,

joka toistaa omaa juontaan,

kunnes viimeinen luku on jo lopuillaan.

Nyt taas tässä, kirjoittelemassa blogia. Ai että, siitä on jo aikaa. Olen jo kaivannutkin tätä. Välillä motivaatio hiipuu, mutta tää on oikeesti ihan kivaa.

Kokonaan uuden blogin perustamisen syynä oli järjestelmällisyyteni. Olin ``tahrinut blogini historian```ja se tuntui sekavalta. Kivempi aloittaa puhtaalta pöydältä. Eikö niin?

Minusta tämän blogin nimen 'tarina' on aika kiva. Tavallaan aika huvittavakin. Istuin vain tietokonetuolissa ja tuijotin kattoa. Kuuntelin kuulokkeilla musiikkia Spotifysta, soittolistaa johon olen laittanut kappaleita joista tykkään. Mietin laulun sanat, kaikki iskevät lainaukset ja kaiken. Mitään ei tullut mieleeni. Yhtäkkiä kuulokkeista alkaa kuulua Michael Jacksonin- Thriller. Laskin katseeni takaisin tietokoneen näyttöön ja kirjoitin ``Blogin nimi:``- kohtaan Thriller. Ajattelin vain, että elämähän on periaatteessa eräänlainen jännitysromaani. Vaikka aina ei mitään jännittävää tapahtuisikaan, niin aina, jokaisella on omat muistonsa ja tapahtumansa, jotka voisi koota pitkäksi romaaniksi. Kaikki ajattelee romaaninsa eri kategoriaan. Itse ajattelen oman romaanini kohtaan ``jännitys``, koska elämä on jännittävää!

Erittäin hyvää jopitkälläolevaa syyskuuta kaikille! ♥

© Eve

xoxo Annika