Nature's first green is gold,
her hardest hue to hold.
Her early leaf's a flower;
But only so an hour.
Then leaf subsides to leaf.
So Eden sank to grief,
So dawn goes down to day,
Nothing gold can stay.
``Me kolme ja jengi``- kirja on pysäyttävin romaani mitä olen ikinä lukenut. Niin paljon ajateltavaa. Niin paljon surua. Mikä kirjan tarkoitus oikeasti edes on? Vaikea sanoa, niin paljon on asiaa mitä kirjaa lukiessa pysähtyy miettimään. Opetuksia on satoja, ja ken tietää, ottiko niistä edes opikseen. Kaiketi kaunis kirja.
Ponyboy Curtis on maailman samaistuttavin hahmo. Kaikista ihmisistä löytyy jotain, joka on tunnistettavista Ponyboysta, olen aivan varma. Niin tavallisia ongelmia, joista usein luulee, että kukaan muu ei kärsi niistä. Taas sitä luulee liikoja itsestään. Elämä on kyllä kerta kaikkiaan miettimisen arvoinen asia, sen huomasin lukiessani kirjaa. Kuinka paljon elämässä on mietittävää, kuinka pitkään, never knows, mutta sen tiedän, että ihmiset ovat luultavasti nuorempia nukkuessaan!
